Posts

Showing posts from 2013

You Know You Have Read Enough Microeconomics When...

Image
1. You start to describe familiar things with terms you just read: this coffee max my utility, this roud is quasiconcave here -at point p^0.

2. When you're allowed (by the utility maximizing schedule you planned) to have a pause, you can't stop right away as you're just in the middle of juicy / sexy calculus.

3. You start to enjoy the theory that has no implications to real life, but it is indeed genius.

4. After a while you can't concentrate anymore. You count the hours you have been studying micro. 9 hours in total. No wonder you're tired.

5. In order to minimize your expenditure function e(p,u) while keeping your utility at level u ( same as two hours ago), you relax by thinking about how nicely concave the roud is in your way to home.



To be continued.....



Ensimmäiset varsinaiset luennot takana

Image
Uusi lukukausi on täysin korkattu. Eilen aloittelimme mikron parissa ja tänään lämmittelimme makrotaloustieteessä. Mikro vaikuttaa ainakin minulle haastavammalta, mitä ei olisi uskonut maisteriopintojen perusteella. Makro sen sijaan vaikuttaa oikein viihdyttävältä - ainakin luennoiltaan. Tunnelmat olivat kuitenkin aivan toiset, kun pääsin Rikhardinkadun kirjastolle ja aloin katsoa materiaaleja läpi. Siellä abien keskellä tulee herkästi mietittyä, että miten tässä nyt näin kävi, täällä taas. Ehdotuksia muista potentiaalisista hiljaisista lukupaikoista keskustassa otetaan vastaan!:) 

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, ettei näistä kursseista ole turhaa kuultu pelottelua muutaman viimeisen vuoden aikana.yliopistokuplan ulkopuolella voisi olla helpompaa, mutta oppiikohan siellä yhtä paljon.. Ainakin tervetulopuheesta jäi mieleen kaksi erityisen kannustavaa sanontaa:

1. Et ole yksin, kato ympärillesi (meitä on yli 30 uutta taloustieteen jatko-opiskelijaa Suomessa, kaikki siinä samass…

Math camp takana, ensimmäinen syksy edessä

Aloitus suoraa 14 h lennon jälkeen oli melkoinen high score. Vaikka fiilis oli aluksi pirteä, piti loppuajasta taistella, jotta pysyi hereillä. Oman mausteensa tähän toi kulttuurishokki luento kulttuurissa. Stanfordissa minut oli hemmoteltu piloille luentojen äärimmäisellä hyödyllisyydellä, jossa lähes jokainen luennoitsijan sana oli täyttä faktaa tai faktan tulkintaa (tai motivaatiointia). Tömähdys oli pienoinen, kun luennoitsija(kin) oli ajoittain hieman hukassa sisällössä kuten kuka tahansa oman fokuksensa ulkopuolella. Muutamia todella hyviä koppeja häneltä silti sai ja Matlabin esittely oli ehdottomasti paras osio. Siinä jo uskaltauduin mukaan keskusteluun. Vaasassa odotti monta mukavaa yllätystä niin kotoa kuin uudelta työpaikalta. 
Ensinnäkin ensimmäinen päivä sujui todella mukavasti, jota en ollut osannut odottaa. Lisäksi koin voittaneeni lotossa: sain ihanan valoisan työhuoneen ja pöytäkoneen kahdella näytöllä. Allekirjoitan näkemyksen, että lisänäyttö lisää työtehoa. Tiety…

Back in Finland

I'm wordless.  Yes, it is wonderful to meet all the great friends back in Vaasa and in Helsinki. However, California is simply the best place I have ever been. I hope to get back there - someday. 
I'm missing the way people respect each other in SF, Palo Alto and at Stanford. I miss the way we were allowed to learn at Stanford. I miss the sport classes. I miss my new friends. I miss my room mates and our home. But okay, even though here ain't any palm trees, I enjoy the Finnish nature. The forests, see and lakes are just - beautiful and important.
Luckily one of my friends just moved to California and is writing about it.  So I'll be following the Mr. America's story. He is studing there for a degree. How cool is that?



I wish happy autumn to you all! :)



My story will continue withing PhD studies in economics and with my happiness project that I explained (very) shortly in the last post - even if it seemed like a bit long one.

My Happiness Project at Stanford

Image

Kalifornia = Koti

Image
Viimeistä viikkoa viedään. Se on sekä surullista että ihan mukavaa, koska enää en ole jatkuvassa arvioinnissa. Takana on monta tuntia Matlabiä (kaikella rakkaudella, tuskalla ja onnistumisen riemulla), kirjallisen ilmaisun opettelua ja oman tekstin uudelleen kirjoittamista. Kun on koko ajan pitänyt muistaa jokaisen liikkeen vaikuttavan arvosanaan, on se vaan niin mukavaa, että nyt on lopultakin kaikki suoritettu. Toisaalta, opin paljon. Toisaalta olen hyvin kyllästynyt kuulemaan hokemaa: ”opin paljon”. Siispä, mitä minä opin? 



Kesän alussa ohjelmointitaitoni olivat melko lähellä pyöreää nollaa, vaikka muutamaa ohjelmaa on tullut koetettua (SAS, Matlab, Eviews, STATA,…), mutta keskittyminen on näissä ollut aina datan käsittelyssä ja tilastotieteellisissä ominaisuuksissa. Nyt osaan kirjoittaa melko simppeleitä koodeja (käyttäen if-else if-else/end, for loop, while loop …), ymmärrän miten tärkeää koodin kommentointi on ja mikä parasta: osaan opettaa itselleni lisää, jos tarve vaatii! Arv…

Muir Woods short story

Image
Ehdottomasti yksi ihanimmista päivistä oli retkipäivä Muir Woodsiin kämppiksieni ja ystäväni kanssa. Eniten odotin suuria puita. Oletin, että ne olisivat niin isoja, ettei mielikuvitukseni riittäisi niiden ympärysmitan kuvittelemiseen. Niiin isoja puita ei sentään löytynyt, mutta kokoa ja näköä oli edustettuna. Annan kuvien puhua puolestaan.








Lähes viimeinen viikko takana

Image
Summer sessionin lopun lähestymisen huomasi ensimmäisenä siitä, miten kämppikset alkoivat voivottelemaan tulevaa asumiseroa. Seuraava askel oli tyynnyttää heidät ja itsekin unohtaa koko asia. Kolmas askel oli minulla äkillinen herääminen todellisuuteen: Toiseksi viimeinen viikko alkoi olla lähestymässä loppua. Minne se kaikki aika meni?
Viime viikon vietin melko tiiviisti kurssien parissa... ja niin edelleen. Ei siis mitään kovin mullistavaa, paitsi että löysin edellisviikolla vihdoinkin muut suomalaiset. Olisi pitänyt etsiä heidät hieman aikaisemmin käsiini! Oli ensinnäkin aivan ihanaa puhua taas pitkästä aikaa suomea ja huomata aluksi, kuinka oma aksentti oli amerikkalaistunut jopa suomessa. Mielenkiintoista oli myös, että tuo ulkomaalainen vivahde puheessani kuoli muutamassa päivässä - ja taas jouduin keskittymään enemmän puhuakseni englantia. Silti oli ehdottoman palkitsevaa löytää muita suomalaisia.
Saksassa ollessani tuli melkein välteltyä suomalaisia, koska pelkäsin puheen pys…

Stanford vs Vaasa vs Mainz

Image
Aika se vain kiitää ja toiset välikokeet lähestyvät. Tällä kertaa perustelen kuitenkin, miksi Stanford on hyvä paikka oppia. Ensinnäkin, ympäristö tekee paljon. Kampus on kaunis, kuten Vaasassa ja toisin kuin Mainzissa. Jos kulkiessaan kiinnittää huomiota, kasvit ja arkkitehtuuri ovat erittäin kauniita ja ilahduttavia. Mutta ihmisissä täällä on jotakin erikoista. 
Kuten saatatte tietää, Stanford ei ole pelkästään yliopisto. Se on elävä muistomerkki nuorena menehtyneelle Jr. Leland Stanfordille, jonka äiti omisti loppuelämänsä yliopistolle antaen tälle kaiken. Leland Juniorin vanhempien ajatuksena oli, että kaikki Kalifornian lapset voivat olla heidän lapsiaan. Näin jokainen opiskelija on tavallaan täällä adoptoituna ja Stanfordin perheen kasvatusperiaatteet näkyvät. Honor-koodin lisäksi hyvin selvästi erottuva periaate on: "Tee muille kuin haluaisit itsellesi tehtävän". Tämä elää jokaisessa opiskelijassa. Kunnioitus kanssaopiskelijoita kohtaan on aivan eritasolla kuin Vaasa…

Yli puolivälin

Image
Rakastuin Californiaan ja tähän opiskelutyyliin. Olin innoissani auringosta, palmuista, arkkitehtuurista ja kotitehtävistä, jotka oli aivan pakko tehdä, jos halusi kursseja läpi. Kahdenkeskiset oppimistuokiot professorin/lehtorin/TA:n kanssa kiehtoivat. Jopa aamiaisvohvelit saivat minut niin hämilleni, että otin eräästä yksilöstä kuvan. Lounaastakin pidin aluksi kovasti. Alle 5 dollarilla sai syödä vaikka mitä! Myös jälkiruoka kuului mukaan kahvineen, kakkupaloineen ja jäätelöineen. Lisäksi hedelmien ottaminen mukaan vaikuttaa olevan ihan sallittua toimintaa. Ajattelin jopa kirjoittavani oman tekstin ruokailuista. Kuinka paljon enemmän USA:ssa sai samalla hinnalla kuin Matildassa katselee samaa tylsää ruokaa päivästä toiseen. Lopulta huomasin kuitenkin syöväni lähinnä itsekasaamiani hampurilaisia lounaaksi, koska 1) ne ovat aina hyviä 2) ne eivät koskaan ole tulisia tai mauttomia 3) jonojen ollessa pitkät ja luentojen lähestyessä ei paljoa kiinnosta jonottaa pettyäkseen pienten kandi…

Taidemuseo kampuksella

Image
Tänään, USAn kansallispäivänä 7/4/2013, kuten täkäläiset päivämäärät kirjoittavat, oli koko kampuksen vapaa päivä. Aamusta tämän huomasi jo pihalla pelattavan bierpongin muodossa - ja kämppiksen kokkailusta! Hän leipoi mansikkapiiraan ja verhosi sen Yhdysvaltain lipun väreillä. Itse vietin rennon ja hitaan aamun, söin lounasta toisen kämppiksen kanssa ja suuntasin iltapäivästä Cantor Arts Centeriin. Voisin päivitellä, kuinka laaja ja monipuolinen kampus on verrattuna kahteen muuhun kokemaani kampukseen, mutta olen omistanut aiheen jo kokonaan omalle tekstilleen, joka tulee myöhemmin - kun tunnen kampuksen ja yliopiston vielä paremmin. Tällä kertaa vuorossa on kuvakas kertomus, koska - tänään oli taidepäivä! 

Ensimmäisenä aulassa tervehtii tämä mahtava puuhevonen, joka on oikeasti tehty bronssista. Sen luonnosversio oli sen sijaan puuta. Tämä oli silti vasta alku. Olen aivan vakuuttunut siitä, että löysin aidon version siitä Napoleonin kuvasta, joka oli koulussa historiankirjassa. Ihas…